Verši kęrleikurinn meš ykkur

Ég vil žakka žeim, sem hingaš hafa komiš, žakka žeim fyrir žaš, sem žeir hafa gjört. Žakka žeim fyrir aš vera ljósberar, og hafa sent žaš frį sér, sem žeir hafa gert.

Viš žurfum öll aš skilja, aš ķ hvert sem viš veitum einhverjum eitthvaš, sem aš honum lķšur betur eftir. Žį erum viš aš vinna meš kęrleikann, žaš er ķ raun alveg sama, hvernig meš hann er unniš, žaš er į raun og veru alveg sama hvernig viš gerum.

Ef aš maneskjan, fer ķ betra įstandi frį okkur, heldur en hśn kom, žį erum viš aš vinna verk kęrleikans.

Viš getum litiš į maneskjuna ķ nęsta hśsi, hugsaš til hennar af öllu hjarta, žį erum viš aš vinna verk kęrleikans.

Viš getum hugsaš um allar manverur heimsins, sem bręšur okkar og systur ķ kęrleika, žį erum viš aš vinna verk ljóssins.

Svona get ég talaš, og talaš įfram, og sagt hvaš er jįkvętt.

Žvķ ef žiš hugsiš, hvaš žiš hafiš gert fyrir ašrar maneskjur, ķ gegnum tķšina.

Žį getiš žiš ekki annaš en sagt og fundiš, hversu lķfiš er yndislegt, hversu lķfiš er gott.

Hversu gott žaš er aš veita, og hversu gott žaš er gefa.

Og svo lķka aš lęra, aš žaš žarf aš vera gott aš taka viš.

Žaš žarf aš vera gott aš taka viš hrósinu.

Žvķ žiš eigiš žaš lķka skiliš, aš žegar žiš hafiš unniš vel, skilaš frį ykkur žvķ, sem žiš ętlušuš aš gera.

Eigiš žiš skiliš hrós, žiš eigiš skiliš aš vera til.

Žiš eigiš skiliš ķ allri jįkvęšni, sem til er, aš ykkar lķf skipti ykkur mįli, og žiš veitiš ykkur ķ kęrleika, leifi til žess aš njóta lķfsins, śt ķ ystu ęsar hvar og hvenęr sem er, hvaš sem į dynur.

Og žegar žiš hafiš nįš, aš elska nįungan, eins og sjįlf ykkur, aš žį er alveg sama, hversu neikvętt hann hugsar til ykkar.

Žiš veršiš alltaf jįkvęš, ķ hans garš og umvefjiš hann alltaf žeirri jįkvęšni, sem hann į skiliš.

Žvķ žó aš honum lķši illa, žurfiš žiš aš veita honum alla žį hlżju sem hęgt er.

Žannig er hęgt aš vinna stöšugt jįkvęšninni og kęrleikanum framgang fyrir hvern og einn.

Žaš er allt sem gert er spor ķ rétta įtt.

Hvort sem žaš er tekiš viš skömmum eša tekiš viš hlżju.

Žetta skiptir allt mįli, og allt gott.

Ég vil bišja ykkur öll, aš halda įfram ykkar störfum ķ allri žeirri jįkvęšni, sem žiš getiš fundiš innra meš ykkur, jįkvęšni sem veitir ykkur žann styrk, sem žiš žurfiš til žess aš vinna ykkar verk.

Žiš eigiš aš sżna kęrleikann, žvķ hann er ekkert til žess aš skammast sķn fyrir.

Hann er.

Hann veršur og hann mun alltaf verša.

Marķa Mey