Skilaboš frį Marķu Mey. Ég vil bišja ykkur öll aš breiša śt ljósiš breiša śt jįkvęšnina, kęrleikann, skilja jįkvęšni, žvķ žegar žiš hafiš skiliš hvaš jįkvęšni er, žį viljiš žiš ekkert annaš.
Žvķ žetta er bara eins og hver annar skilningur. Jįkvęšnin er žaš sem ekkert stoppar.
Ef aš žś ferš af staš ķ eitthvaš verk ķ jįkvęšni, og heldur henni, žį stoppar žaš ekki neitt. En žaš er lķka žaš sem žiš žurfiš aš skilja, aš žaš er ekki ykkar aš breyta öllu ķ kringum ykkur, žaš er eingöngu ykkar, aš breyta ykkur sjįlfum, leyfa ljósinu aš lżsa ķ gegnum hjartaš, aš koma til ykkar, og umvefja ykkur.
Og finna žaš öruggi, sem žvķ fylgir. Ég ętla bišja ykkur öll, aš senda öllum nįgrönum ykkar, öllum sem aš žiš žekkiš, jįkvęšni.
Žvķ ef aš žiš sendiš žeim vinum ykkar og kunningjum, jįkvęšni, žį fįiš hana žrefalt og fjórfald til baka.
Žannig vinnur kęrleikurinn, hann kemur alltaf til baka til ykkar, meš žakklęti.
Og lżsir ykkur, og hjįlpar ykkur, aš halda ykkar jafnvęgi.
Žaš er hęgt aš hreinsa allt, meš kęrleikanum.
Žaš er ekki hęgt aš finna nokkurn žann blett, aš ef kęrleikanum er aš honum beint, aš annaš hvort verši ekki jįkvęšur, eša bara hreinlega hverfi. Svo sterkur, og svo öflugur er hann.
Ef aš žiš sżniš ykkar nįnustu, allan žann kęrleika, sem žiš hafiš, fįiš hann til baka frį žeim, Žaš er bara spurningin, hversu lengi žeir eru aš vinna į honum, og skilja hvaš hann er.
Žaš er žetta sem ég er aš bišja ykkur aš śtskżra śt fyrir fólki.
Hvaš er jįkvęšni er, og žaš er annaš. Sś mesta heilunn, sem nokkur mašur getur fengiš, er aš lęra aš vera jįkvęšur, og aš honum sé sagt hvaš jįkvęšni er.
Žvķ žaš er ekki minna virši, fyrir nokkra persónu aš vita og skilja hvaš jįkvęšni er.
Ef žiš setjist nś nišur ķ kvöld, og hugsiš, og setjiš nišur fyrir ykkur, hverju žiš tókuš į meš jįkvęšni, og hvernig žiš tókuš öšrum hlutum, sem ekki fóru kannski eins vel.
Athugiš hvort er įhrifarķkara, og hvort ykkur gekk betur meš.
Žvķ ég hef ekki įhyggjur af žvķ, aš žiš komist aš einhverri annarri nišurstöšu, heldur en ég hef komist aš.
Žaš er žetta sem ég hef ykkur aš fęra.
Marķa Mey